12.11.2015

Taas lähtö lähenee (ja rahapussit kevenee)

Enää 10 päivää meiän lähtöön, oikeesti onko pakko lähtee täältä jos ei millään taho? 
Tästä paikasta on tullu meille molemmille ihankuin toinen koti. On niin outoo kun ei ees tunnu siltä et ois ulkomailla tai mitään, tuntuu vaa siltä että ois Suomessa mut ei vaan ymmärrä mitään mitä muut ihmiset puhuu, tullaan varmaan olee ihan hukassa suomen kielen kanssa kun tullaan takas.
Tänään kahvikupeilla ollessa (ylläripylläri) mietittiin että miten pystytään palaamaan Suomen maisemiin ja jättämään nää maisemat taakse, tietäen että me ei tulla enää aikoihin juomaan näin hyvää kahvia mitä täällä saa ja vielä näissä Iseojärven maisemissa jotka oikeen tekee kahvihetkestä täydellisen. 


Ei olla vielä hirveemmin mietitty vikoille päiville tekemistä, kun ei tiietä meiän vapaapäivistä oikeen ennakkoon. Mutta suunnitelmissa ois ylihuomenna eli lauantaina mennä kattelemaan 10km päässä olevan Number One EDM clubin menoo ja meisinkiä, riippuen tietenkin onko sunnuntai vapaana ja osataanko reitti sinne (okei ollaan kyllä oltu täällä iha mestarisuunnistajia nii tottakai osataan). Ollaan myös suunniteltu että mennään Venetsiaa kurkistelemaan, mutta sinne aateltiin mennä meiän kahen italialaiskamun kanssa jos ne löytää sopivan vapaapäivän jolloin lähtis meiän kanssa sinne. Käyään myös heittämässä vika shoppailukierros Franciacorta Outlet Villagessa, jossa käytiin itseasiassa viime viikolla ensimmäistä kertaa. Oltiin saatu käsitys että siellä ei ois ees paljon kauppoja että kerettäis jossain parissa tunnissa helposti kiertää kaupat läpi, niin tehtiin se virhe että lähettiin työpäivän jälkeen kurkkimaan nopeaa et millanen mesta sieltä pilkistää. Meitä vastassa oli lähemmäs 200kaupan 'kylä', se oli kyllä tosi siististi toteutettu kun se vaikutti oikeesti semmoselta pikkukylältä joka on vaan täynnä kaikkia merkkivaateliikkeitten outletteja. Takas himaan sieltä lähettiin taas lompakot tyhjinä ja kädet kipeinä kauppakassien kantamisesta, meni kaks päivää ja alko taas shoppailuhammasta kolottamaan niin päädyttiin kolmatta ja vikaa kertaa Oriocenteriin jossa meni taas koko päivä ja rahapussi ei siitäkään nauttinut.


T. kRISTOfer ja oona (ps ei olla kopioitu jvg - etenee biisiä tossa otsikossa, jos joku sitä miettii itsekseen)

9.11.2015

Viekää meidät takas Milanoon


Viikot vaan vierii ja jäljellä enää vain 13 päivää, jaiks. Toissaviikonloppu oli aivan mahtava!!! Perjantaina mentiin työporukan kanssa illalla ensin alkudrinkeille läheiseen baariin, jossa oli siisti koululaisteema. Myöhemmin mentiin syömään yhdessä baarin lähellä olevaan ravintolaan. Syötiin kunnon alkupalat, pääruoat ja jälkkärit, koska kaikki meni firman piikkiin. Oli muuten kiva ilta, mutta kaikki puhu italiaa koko illan, niin oltiin vähän ulapalla. Kun oltiin syöty niin luultiin että päästään nukkumaan (meillä oli seuraavana aamuna aikainen herätys, koska lähtö Milanoon Monsterlandin Expo Night Outtii), mutta tuli jossain kohdassa pieniä ongelmia toistemme ymmärryksen kanssa. Ulkona osa porukasta lähti nukkumaan ja osa jatkoille ja me lähdettiin oikeesti vahingossa siihe jatkoille lähtevään porukkaan.. Tilattiin sitten baarissa shotit koska meidän pomo halus, että juodaan suomalaiseen malliin. Ja parastahan tässä on se, että kun Italiassa tilaa drinkin, niin siinä ei maista muutakuin viinan, mutta kun tilaat shotin niin se ei maistu ollenkaan alkoholilta. 


Aamulla ei herätykkään niin aikaisin, koska ei olis jaksanut herätä, joten lähdettiin kohti Milanoa vasta klo 11. Bussimatkat kesti aika kauan, koska jouduttiin vaihtamaan bussia kahdesti ja perillä Milanossa lähdettiin suunnistaa kohti meidän varaamaa hotellia. Selvittiin ihmeellisen hyvin perille hotelliin. Hotellihuone näytti laivan hytiltä, mutta se oli silti ihan mukava kun se oli lähellä keskustaa ja festaripaikkaa Estathe Market Soundia. Illan pimentyessä ja kaupassa käytyä, alettiin laittautua ja aloitella. Kun lähdettiin etsimään festaripaikkaa, siitä tuli varsinainen seikkailu. Jouduttiin kysymään kahdelta pojalta apua, ja oltiin täysin väärässä suunnassa joten ne saatto meidät takas hotellille ja kerto oikeen reitin. Onnistuttiin taas eksymään, vaikka meidän ois pitäny kävellä vaan suoraa tietä niin kauan et oltais perillä. Kysyttiin apua vaikka kuinka monelta vastaantulevalta, mutta kellään ei ollut mitään hajua mistä paikasta me oikeen puhutaan. Löydettiin loppujenlopuks poikajoukko jotka oli menossa samoille festareille, ja lähdettiin niitten kanssa sitten yhtä matkaa. Vaikeuksien kautta me kuitenkin päädyttiin sisälle festareille (kahdesti yritettiin ilman lippuja, hups) ja ei löydy ees sanoja kuvaamaan miten mahtavaa siellä oli ja ihan hullusti porukkaa, noin 20 000. Se oli todellakin kaiken sen vaivan arvoinen yö, ja tosiaan ne kesti klo 6 asti aamuyöllä. Huhu. Siellä oli 6 biletelttaa, jossa oli kaikissa eri musiikkiteema. Ja se fiilis siellä oli ihan mahtavaa, kaikki ihmiset oli kuin isoo perhettä ja kaikki tuli juttelemaan ihan hirveesti kaikkee. Ei ees tiedä mitä siitä vois kertoa, kun se ei kuulosta kuitenkaan niin mahtavalta kuin mitä se oli.

26.10.2015

Mä joka päivä töitä teen






Aamulla töihin tullessa varmistetaan, että aamupalaa on tarpeeksi esillä. Täytellään linjastoa aamun aikana ja hoidetaan tiskejä. Asiakkaiden tullessa kysellään mitä kahveja he tahtoisivat ja valmistetaan ne alakerrassa sijaitsevassa baarissa. Aamun viimeisten asiakkaiden poistuessa on meidän vuoro syödä aamiasta, nams. Sen jälkeen siivoillaan aamiaistarpeet pois ja putsennetaan koko aamiaissali ja keittiö lattiasta kattoon. Kun loppusiivous on hoidettu, autetaan yleensä hotellin siivoojia esim. imuroimisessa tai huonesiivouksessa. Nyt on ollut myös kiireellisimpiä työpäiviä (onneks koska sillon työpäivätkin menee paljon nopeemmin) kun hotelli on ollut täynnä. Täällä meiän työporukka on tosi pieni ja ollaan kyl tykätty meiän työporukasta, respan tyttöjen kaa pärjätään enkun kielellä ja siivoojien kanssa aikalailla elekielellä, että ei oo sen pahempia kielimuureja onneks tullu, kun aluks luultiin ettei kukaan meiän hotellista puhuis enkkua pahemmin.


Yks päivä töissä Oona kuuli hotellin aulasta suomen kieltä ja mietti että onko tämä mahdollista. Ja sitten asiakkaiden tullessa yläkertaan Oonan mietteet osuivat oikeaan. Mentiin moikkaamaan heitä ja höpöteltiin siinä jokunen tovi. Oltiin kyllä aika yllättyneitä että mikä sattuma ja miten näin pienessä kylässä törmää suomalaisiin, oli kyllä törkeen siistiä nähä ensimmäistä kertaa suomalaisia täälläpäin ja puhuu suomea jollekin muulle kuin toisillemme.


Ens viikonloppuna me lähdetään Milanoon yöksi juhlimaan Halloweeniä Expon päättäjäisbileisiin ja sinne tulee esiintymään kansainvälisiä artisteja! Nii ja eilen tosiaan oli MTV Emat joihin olisi siis ollut ihan kiva päästä itse kun ne sattu olemaan vaan 70km päässä Milanossa, mut ei keretty hommata lippuja (kiitos italialaisten nettisivustojen jota ei ymmärretty) ja päädyttiin sit loppujenlopuks kattomaa niitä livenä telkkarista, sad....
Ei olla tehty nyt pahemmin mitää normaalista poikkeavaa koska ollaan oltu ihan peeaa, eli ollaan käyty yhillä ja kahveilla, lenkillä ja semmosta JA NÄÄ LENKKIMAISEMAT, voidaan kertoo et vähän paremmat kun Jyväsjärvellä ja täällä on niin jees käydä yhillä koska saa aina ihan törkeesti drinkkien seuraks pähkinöitä sipsejä oliiveja yms. Mutta joo onneks viikon päästä alkaa tapahtumaan enemmän (ainakin toivottavasti). Talvitakit ois myös ihan jees löytää, koska täällä on nyt alkanu sillointälloin olee kylmiä kelejä (mut ajatus Suomen keleistä lämmittää mieltä, lällislää).







15.10.2015

Kuolema kävi ovella kolkuttamassa...

Äsken oltiin alottelemassa blogin kirjoittelua, sitten yhtäkkiä alakerrasta alkoi kuulua hirveetä kolinaa. Me käytiin kunnon sotasuunnitelmat läpi mitä tehtäis jos joku tunkeutuis meidän kämppään. Odoteltiin joku 5 min hiljaisuudessa, että uskallettaisiin mennä alakertaan kurkistelemaan että mikä siellä odottaa. Sitten koitti aika mennä alas, niin eihän siellä mitään ollut. Ikkkunaluukut oli myrskytuulessa paukuttanu seinää vasten, joten hengissä selvittiin tällä kertaa.


Ja tosiaan, tän postauksen ideana oli kertoa kuluneista päivistä täällä. Lähipäivinä ollaan töiden lisäksi esim. käyty kahvilla, drinkeillä, käyty shoppailemassa, otettu aurinkoa, käyty torilla ja tutustumassa kävellen eri paikkoihin. Tällaista tää meiän perusarki täällä oikeestaa on (highlife t. Bile-Dani), nii sen takia ei olla hirveesti kirjoteltu ettei tää ois vaa itsensä toistamista. 


Erikoismaininta tosta shoppailusta. Läheltä löytyy aiemmassa postauksessa mainittu Pohjois-Italian suurin shoppailukeskus, Oriocenter, joka on aivan mahtava. Meillä tosin loppu rahat ja aika kesken, mutta vielä on onneks paljon viikkoja jäljellä ja sinne on pakko päästä uudelleen. 


Sää on ollut täällä vaihtelevaa, on päiviä kun aurinko paistaa ja voi ottaa aurinkoa, mutta löytyy myös näitä kylmiä myrskypäiviä kun sataa kaatamalla vettä. Lämpötilat on vaihdellut 15-25 asteen välillä.


Unisin terveisin Omppu ja Krisse

4.10.2015

Seitsemän viikkoa jäljellä ☺️



Ensimmäisestä viikosta Italiassa selvitty! Töissä me ollaan hoidettu aamiaista, valmistettu ja tarjoiltu asiakkaille erikoiskahveja, sekä päivän päätteks siivottu aamiaishuone. Työpäivät on noin 4h mittaisia ja loppupäivät ollaan tutustuttu paikkoihin.
Keskiviikko ja torstai meni Sarnicoon, eli viereisen järven toisella puolella olevaan pikkukylään, tutustuessa. Torstaina löydettiin myös uus lemppariravintola, josta ostettiinki yhet juomat. 
Perjantaina töitten jälkeen käytiin kaupassa ostamassa ruokaa ja yks viinipullo naapurissa olevasta viinikaupasta, se viinikaupan myyjä on ihana vanha papparainen (joka tarjos meille yhet mansikkaviinishotit Finlandian kunniaks). Kun päästiin kotiin niin seuraava ongelma olikin se, että meillähän ei tosiaan ollut viinipullon avaajaa. Loppupelissä Krisse sai ruuvimeisselillä korkin auki ja oli muuten maailman parasta viiniä. Myöhemmin illalla mentiin syömään sinne meidän lemppariravintolaan. Käytiin tutustumassa myös italialaisten baarikulttuuriin, jossa huippuu oli se että kun tilaa mansikkafrozen juoman niin saa juoman joka näyttää oikeelta mut maistuu pelkästään kookokselta..



Lauantaiaamuna herättiin ja valmistettiin herkullinen brunssi. Myöhemmin päivällä lähdettiin meidän kaverin Valerian kanssa Pohjois-Italian suurimpaan ostoskeskukseen Oriocenteriin shoppailemaan. Siellä oli ihan sikana kauppoja ja ei todellakaan keretty käydä kaikkialla kun luultiin että meillä olis ollut tänään töitä niin lähdettiin aikasin pois. Oona ei ostanut sieltä mitään muuta kuin kanahampurilaisen, mutta Krisselle tarttu mukaan pari vaatetta. 
Tänään meillä ei ollutkaan töitä, koska hotellissa oli hiljainen päivä, joten käytiin Sarnicossa suklaamarkkinoilla ja kahvilla. 


29.9.2015

Ciao!


Noniin, täällä me nyt ollaan Paraticossa, pikkukylässä Milanon ja Venetsian välissä. Tai itseasiassa ollaan oltu jo 3 päivää, mutta nyt vasta on kunnolla aikaa aloittaa tänne kirjoittelu. Matka Italiaan alkoi 26. päivä perjantain ja lauantain välisenä yönä klo 3. Sitä edeltävä päivä meni oikeastaan vaan pakkaillessa ja Krissellä yo-kirjoituksissa. Lento meni hyvin Oonan lentopelosta huolimatta.

Kun saavuttiin perille, talksikuski oli odottamassa meitä (tai itseasiassa me odotettiin taksikuskia) Milanon lentokentältä Paraticoon. Matka kesti hotellille about tunnin. Hotellilta meidät opastettiin meidän omaan kämppään, joka on aivan mahtava! Löytyy 2 kerrosta ja makkaria, parvekkeita, kylpyamme ja kaikkea mitä vaan osaa kuvitella, paitsi peitot... Löytyy myös ihania ystäviä, hämähäkkejä (eli Tartareita), joita saa ekana päivänä pyydystellä hammastahnalla puoli tuntia. 


Nähtiin toissapäivänä meidän vanhoja tuttuja Italiasta, Alessiaa ja Valeriaa, ja käytiin syömässä Valerian perheen luona hyvää ruokeaa. Käytiin illalla Palazzolon keskustassa yksillä, Krisselle ei Aperol Spritz oikeen maistunut, byäg.
Eilen oli ensimmäinen työpäivä hotel Ulivissa. Töitten jälkeen käytiin "shoppailemassa" Le Porte Franchessa, sieltä ei löytynyt muuta hyvää kuin halpoja meikkejä ja mäkkäri.
Aamulla herättiin aikaisin töihin ja päivä meni ihan hyvin! Myöhemmin käytiin Lidlissä ostamassa paljon halpeaa ruokeaa ja tehtiin kanasalattia. Ollaan vaan chillailtu loppuilta ja katsotaan mitä keksitään (eli katotaan telkusta italiankielistä Mtv:tä).
Ollaa molemmat ekaa kertaa Italiassa ja ekaa kertaa kirjotellaa blogia ja kuvia räpsitään puhelimella, joten ei suositella lukemaan meiän tulevia postauksia.

ArrivederLa, Ouna ja Christoferi